Ilkka Remeksen neljäs nuorille kirjoitettu jännitysromaani Kirottu koodi ( 2006, Wsoy) on täynnä jännitystä, vieraita kulttuureita ja yhdistelmä vanhaa, sekä uutta. Kirjassa seikkailee 14-vuotias Aaro Korpi, joka toimii hahmona myös useissa muissa Remeksen romaaneissa. Tarina lähtee liikkeelle siitä, kun Aaro lähtee luokkaretkelle Vatikaaniin, Roomaan ja lähtee seuraamaan siellä näkemäänsä epäilyttävän näköistä tyyppiä. Ennen kuin Aaro huomaakaan, joutuu hän todistamaan Sikstuksen kappelissa tapahtunutta tihutyötä. Tihutyö on kuitenkin vain peite, museossa todella tapahtuneelle taidevarkaudelle. Aaro joutuu kuitenkin palaamaan pian Suomeen, mutta museontapahtumat eivät jättäneet häntä rauhaan. Aaro alkaa kerätä vihjeitä museontapahtumille, ja liuta todisteiden, sekä johtolankojen kera hän lentää Saksaan "laskettelemaan" kouluavustajansa Essin, sekä ystävänsä Nikon kanssa. Apua Aaro saa myös Essin Saksassa asuvalta poikaystävältä, Paololta, joka auttaa poikia selvittämään rikollisten olinpaikan. Aaro ja Niko lähtevät vakoilemaan rikollisten majapaikkaan ja saavat selville, että taidevarkaus onkin vain pieni osa, aivan toisenlaiseen rikokseen. Maalaus sisältää koodin, jonka ratkaisemisessa Aaro auttaa Dietrichiä, joka alkujaankin varasti taulun. Aaron huomaa, ettei Dietrich välttämättä ole aivan niin paha, kun ensivaikutelma tästä antoi ymmärtää. Kirjan edetessä kohti loppua ja ratkaisun lähentyessä paljastuu aivan uusia asioita, jotka kääntävät kirjan juonen kokonaan ylösalaisin. Loppu on ennalta arvaamaton.
Mielestäni Kirottu koodi oli mielenkiintoinen kirja, joka erottuu selvästi muiden lukemieni dekkareiden joukosta. Juoni oli selvä, eikä se hypähdellyt aiheesta tai ajasta toiseen. Kirja on lukijalle alussa hieman tylsä, mutta tarinan päästessä vauhtiin lukemista ei malttaisi lopettaa millään. Remes on päässyt hyvin sisälle neljätoista vuotiaan pojan päähän ja kuvailee tapahtumia luontevasti. Kirja on hyvä, vaikka tapahtumana ei olekaan murha, joka voisi kuulostaa kiinnostavammalta. Mielestäni Remeksen romaani on parempi muihin lukemiini romaaneihin verrattuna. Kirottu koodi ei jätä ketään kylmäksi.
Jennin äidinkieli
keskiviikko 23. marraskuuta 2011
tiistai 13. syyskuuta 2011
Noin kuukausi sitten aloitin lukion. Silloin kaikki oli vielä uutta, enkä tiennyt lukiolaiselämästä melkein mitään. Tämän kuukauden aikana olen kuitenkin oppinut kaikkea uutta ja on vielä paljon asioita, mitä haluan oppia ja tietää. Vaikka minulla ei olekaan vielä mitään hajua, minne haluaisin mennä lukion jälkeen uskon, että lukio avaa varmasti paljon ovia tulevaisuuteen, minne sitten ikinä menenkin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)